Setsuna silloin, kun hän luulee ettei kukaan näe... "...hyyyyvä, tuosta vielä kiiltävämmäksi..."



Cainin päivät kuluivat pitkälti pelikoneen äärellä tai nenä kirjassa, hänen elämäntoiveensa oli kohota peliuran huipulle, ja hän aikoi myös maksimoida kaikki taitonsa.



Melodi käveli talon ohi julma hymy huulillaan. Hänellä oli jokin ilkeä juoni mielessään, ja sitten ...hän varasti aamulehden.



"Miksi kukaan varastaisi vanhan lehden? Ähh... tarvitsen kahvia." Natsuki mutisi.



Nyt kun Natsuki oli jo aikuinen, niin hänestä täytyi suvun perinteen mukaisesti maalata muotokuva. Cain sai tämän tehtävän hoitaakseen, sillä hän oli ainoa jonka hyppysissä sivellin pysyi.



"Mahtava luomus!" Tyttö taputti veljeään selkään.
"Okei nyt maalaa mulle Draco ja Harry suutelemassa!"
"En varmasti!" poika kauhisteli.



Koiravauvat Toivo ja Kiki syntyivät. (16. sukupolvi)



Sitten koitti se päivä jota Natsuki ja Setsuna olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa, OutoCon! Tätä varten he olivat rehkineet cosplay-pukujensa parissa viikkotolkulla, vihdoin kaikki oli valmista.



"Tosta asusta ei ikinä uskoisi että se on tehty pahvista!" Setsuna kehui Natsukia.
"Ja sä olet ilmielävä Potter! Okei nyt mennään!" Natsuki vastasi.



He lähtivät omille teilleen kiertelemään conia. Natsukin silmiin sattui hänen mielestään poikkeuksellisen namu nuorukainen.



Natsuki meni heti kehumaan miehen asua. "Wow! Ihan aidonnäköiset korvat! Ja miten nuo merkit on saatu noin tarkasti piirrettyä...?"
"Öh, kiitti." mies vastasi epävarmasti.



Nuorukainen kertoi nimekseen Cegh (Natsuki arveli että se oli hahmon nimi). He tulivat mainiosti toimeen, ja ilmassa oli pientä flirttiä. Natsukilta unohtui koko muu con.



Ilta päättyi lämpimiin tunnelmiin. Natsuki olisi halunnut päästä vielä lähemmäs, suudella ja koskettaa toista, mutta Cegh ilmoitti että hänen täytyy lähteä. Cegh kyllä sanoi, että olisi jäänyt pidemmäksi aikaa jos olisi voinut.
"Milloin näemme taas, haltiani?" tyttö kysyi.
"Tässä numeroni, soittele joskus..." mies vastasi.



Kotona elämä jatkui tylsään tapaansa. Natsuki sai vihdoin aikaiseksi hankkia itselleen työpaikan rikollisuus-alalta. Hän mietti milloin uskaltaisi soittaa Ceghille niin ettei vaikuttaisi liian innokkaalta. Aika mateli ohitse. Sitten sattuma puuttui peliin.



Setsuna sai ylennyksen levykaupan myyjäksi, toi ystävän mukanaan töistä, ja tämä ystävä paljastui Ceghiksi. Natsukin silmät suurenivat hämmästyksestä hänen vilkaistessaan ikkunasta ulos. Seuraavassa hetkessä hän jo juoksi pihalle.



Hän hyppäsi suoraan miehen syliin.
"CEGH! Voi Cegh, minulla oli ikävä!"
"Huh, niin minullakin sinua! En tiennytkään että asut täällä..."
"Te kaksi nähtävästi tunnette toisenne entuudestaan?" Setsuna virnuili. "Taidanpa jättää teidät kyyhkyläiset kahdestaan..." Setsuna lisäsi lähtiessään, mutta kukaan ei kuunnellut.
"Miksi sinulla on nuo korvat vieläkin?" Natsuki naureskeli.
"Tuota, siitä minun pitikin puhua sinun kanssasi... et ehkä usko tätä mutta minä olen oikeasti haltia."
"Oho, tämäpä uutinen..." Natsuki mietti hetken. "Mutta älä huoli, on minussakin osa haltiaa! Äitini on kertonut että mummoni sisarella oli oikeat haltiakorvat! Kukaan ei tosin tiedä kuinka kaukaa suvusta ne olivat periytyneet hänelle."
"Mutta... etkö inhoakaan minua nyt?" Cegh kysyi epävarmana.
"Mitä? En tietenkään! Mihinkäs me muuten jäimmekään viime tapaamisellamme..."
He livahtivat sisälle.



Nopeasti he löysivät itsensä Natsukin makuuhuoneesta ja turhat vaatteet riisuttiin pois. Sitten Cegh äkkiä sanoi: "Natsuki kuule..."
"Mitä nyt vielä? Isäsi oli alien?" tyttö kysyi vitsillä.
"Älä nyt viitsi, vaan kuuntele. Me emme enää näe tämän jälkeen, joten haluan olla varma että haluat tätä..."
"Miten niin emme näe? Mitä oikein tarkoitat?" Natsukiin iski hätä.
"Perheeni on päättänyt muuttaa pois Outolaaksosta, ja lähdemme jo huomenna. Niin että ehkä meidän ei pitäisi..."
"Kuulehan nyt, ei ajatella nyt muuta kuin tätä... äläkä enää keskeytä..." Natsuki sanoi ja veti Ceghin kuumaan suudelmaan.



"Kai tajuat että jos saimme lapsen, niin hän on puolihaltia?" Cegh kysyi.
"Mm. Mutta joutuisinko sitten hoitamaan sen yksin?"
"Valitettavasti näin on, sukuni takia en voi jäädä luoksesi."



Natsuki tuli saattamaan Ceghin ovelle. He vaihtoivat vielä hellät hyvästit, ja sitten Ceghin täytyi lähteä. (Ja hän otti Kikin mukaansa! o_O Onneksi Kiki teleporttautui takaisin tontille Ceghin poistumisen jälkeen.)



Natsuki yritti toipua nopeasti ensirakkaudestaan, ja noin viikon kuluttua hän suuntasi kaupungille seuraa etsimään.



Kirjabaarista löytyi mielenkiintoinen Alpertti Kontio. Valitettavasti treffeillä Natsukin toiveisiin livahti "Cegh ja kihlat", ja Alpertti oli romantiikkatavoitteinenkin. Natsuki otti kuitenkin miehen numeron ylös, jos parempaa ei vaikka löytyisi... 



Epätoivoisena tyttö turvautui jopa ennustajaeukon palveluksiin. Sokkotreffit oli kai parempi kuin ei treffejä ollenkaan...



Ystävällisen näköinen, mammonatavoitteinen Janne Hallavaara tupsahti esiin. Natsuki päätti tutustua herraan lähemmin, olihan hän itsekin mammonatavoitteinen.



Elämä näytti ruusuiselta, ensi treffeillä päästiin jo suuteluasteelle. Treffit olivat upeat, Natsuki päätti ehdottomasti soittaa miehelle seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä hän siis näppäili numeron, painoi vihreää luuria, ja sai kuulla että "Janne ei omista puhelinta." o_O Natsuki oli hämmentynyt. Miten mieheen saisi yhteyden? Natsuki etsi Jannea kaupungilta monena iltana, ja lopulta hänelle selvisi että mies oli _valmissimi simivarastossa_. Eli hänen kanssaan ei tästä voisi tulla mitään... Typerä ennustajaeukko kun tuollaisia lähettelee!



Sitten se kävi aivan liian ilmeiseksi. Natsuki odotti lasta, Ceghin lasta. Nyt raskautta ei voinut enää edes peitellä tulevilta sulhasehdokkailta. Hän törmäsi taas kerran Alperttiin, ja ajatteli että ehkä voisi vielä yrittää uudelleen tämän kanssa sitten kun lapsi olisi syntynyt.



Sillä välin kotona koiranpennut kasvoivat täysikasvuisiksi. Tässä Kiki.



Ja tässä Toivo.



Kotona Natsuki tassutteli yleensä yöpaita päällä, se tuntui mukavimmalta asulta. Ja sen ansiosta hän saattoi koska tahansa kellahtaa nukkumaan jos halusi, kyllä veljet ja isä pitivät talosta huolta.



Vihdoin jotain alkoi tapahtua. "Aargh! Jätit minut yksin kestämään tämän!" Natsuki puhui tuskissaan.



Natsuki saattoi vain tuijottaa. Tätä hän ei ollut odottanut (enkä minäkään). Hänen lapsensa oli sininen.



Setsunasta paljastui uusia puolia, hän käytännössä omi lapsen itselleen, ja hyvä niin, sillä Natsuki oli vielä hieman järkyttynyt, mutta toipuisi kyllä pian. Poikavauva sai nimekseen Thor.

Kommentteja arvostetaan edelleen ^_^ Eikä tarvitse olla edes mitään rakentavaa.