Kuroin viikko omassa pikku "sairaalasiivessä" oli nyt ohi. Työnsäkin hän sai pitää, kun soitti joka päivä töihin ja feikkasi että oli vieläkin kipeä :)

Kuroi Ericalle: "Voisitko purra tuota velipuoltani? Hän haluaisi kauheasti muuttua vampyyriksi mutta eihän hän ole kehdannut kysyä sinulta suoraan."
"Se oli ton idea että kysyttäisiin eikä vain odoteltaisi." Usko viittoi Kuroin suuntaan.

"Huoh, miten teatraalisia noiden vampyyrien pitääkin olla..." Kuroi mutisi astellessaan sivummalle.

Ja tässä on Usko the alien-vampyyri.

Ensimmäinen yö... siis päivä arkussa. Nyt kun vain pysyisi siellä koko päivän! Onneksi työpäivistä ei tarvitse huolehtia, sillä Usko on jo vetäytynyt eläkkeelle.

Shiroin miehenmetsästys jatkui. Tämä herra tässä heitti sen tavallisen iskurepliikin: "Olen astronautti, ja lisäksi teen sivutyönä salaisen agentin hommia. Itse asiassa pakenen tällä hetkellä vaarallisia vihollisia, voisitko piilottaa minut vaikka kotiisi?" Shiroi ei näyttänyt kiinnostuneelta XD

Johtuiko se sitten uimapuvusta vai sielujen sympatiasta, mutta kun Shiroi kääntyi pois astronautista päin, hän näki yhtäkkiä vain hänet. "Uuh, mikä uros!" Matti Rossi näyttää myös kiinnostuneelta! Todellista rakkautta ensisilmäyksellä. He ihastuivat ja sopivat näkevänsä pian uudelleen <3

Koska Usko oli muuttunut vampyyriksi, ei tietotavoitteinen Shiroi halunnut jäädä yhtään huonommaksi. Hän suostutteli Uskon muuttamaan myös hänet vampyyriksi.

Mutta Shiroi oli unohtanut yhden tärkeän asian. Ihastuksensa Matti Rossin. "Mitäköhän hän tuumaa tästä? Voi ei, toivottavasti en pilannut mahdollisuuksiani. Kuka haluaisi lastensa äidin olevan vampyyri?! Parasta selvittää tämä asia heti."

"Ömm Matti, tuota, mitäs tykkäät vampyyreista? Noin niinkun yleisesti...?"

"Ooh onko sinusta tullut vampyyri? Voi kuinka rakastankaan noita punaisia silmiäsi, kalpeaa ihoasi..." Tässä siis vastaus kysymykseen onko Matti edelleen kiinnostunut :)

Kun aamu alkoi kirkastua, sattui pieni accidentti :/ Shiroi oli kiltisti nukkumassa arkussaan, mutta sitten päättikin lähteä töihin! Keskellä päivää! Huomasin sen liian myöhään... Onneksi töissä tarjottiin ruokaa, joten hän ei kuollut nälkään ainakaan. Jotenkin hän selvisi kotiin asti energiapalkki ihan tyhjänä. Autosta hän sitten yritti hoippuroida tarmonaattoriin, mutta tuli sieltä heti pois, en tiedä miksi. Sitten hän käveli arkkuunsa... Ja selvisi sinne asti! HUH! Uskomatonta.

Shiroi päätti vastentahtoisesti jättää vampyyrijutut sikseen, ettei aamuinen toistuisi, mutta vain väliaikaisesti. Heti kun hän ylenisi hulluksi tiedemieheksi, joka oli siis yötyö, hän palaisi vampyyriksi. Onneksi ylennys oli jo melko lähellä.

Nyt kun sopiva yötyö oli löytynyt, Shiroi päätti välittömästi hoitaa sen pikku puremajutun pois alta, jotta hän pääsisi taas nauttimaan vampyyrina olemisesta.

"Voi kuinka kaipasinkaan tätä. Kuun loistetta, susien ulvontaa, yön pimeyttä... Olen saavuttanut sisäisen rauhan."

Pian Matti kutsuttiin taas kylään.
"Olen tässä vähän miettinyt sitä että suhteemmehan on jo aika vakava, eli nyt olisi aika ottaa seuraava askel. Tee minustakin vampyyri."
"Se onkin ollut haaveenani jo kauan..." Shiroi vastasi.

"Böö, olen hirveä kauhea vampyyri! Vaviskaa!"
"Hah hah! Katsopas tätä kammottavaa ilmettä!" Nuori pari pelleili toisilleen kuin kaksi vampyyria ainakin.

"Meitä täydellisempää paria ei olekaan. Ymmärrämme toistemme vampyyritarpeet, pidämme samanlaisesta ruoasta, meillä on sama unirytmi... Tarvitseeko minun sanoa enempää? Kulta, mene kanssani kihloihin!"
"Kyllä, vastaukseni on kyllä!" Matti vastasi.

Seuraavina öinä Shiroi huomasi pyöristyneensä mahan kohdalta mukavasti. Hän oli niin onnellinen kun sai olla kihlattunsa kanssa ja odottaa tälle lasta. Raskaus ei tuntunut ollenkaan hankalalta, arkussa oli mukava oleskella päivät, ja yöt olivat mukavia Matin seurassa.

Sitten tuli synnytyksen aika. "MATTIII!!! Nyt se syntyy!" Shiroi huusi.

"Minä tulen kulta! Koita kestää!" Matti juoksi huoneeseen niin nopeasti kun pystyi.

Synnytys sujui hyvin, ja maailmaan putkahti kaksoset. Poikalapsi nimettiin Kyoheiksi, ja tyttö Temariksi.
"Shiroi, meidän täytyy ostaa kaksosille omat pikku arkut."
"Höpsö, eivät lapset nuku arkussa."
"Mutta auringonvalo pääsee tavalliseen kehtoon! Eikä meillä ole edes kellaria!"
"Katso nyt näitä lapsia, he eivät perineet vampyyrigeeniä."
"Olet oikeassa, he näyttävät... eläviltä. Kuka huolehtii heistä päivisin kun me nukumme?"