Muutamaa tuntia myöhemmin tunteet olivat viilenneet, ja Clarella oli ikävä Joelia. Ehkä hän voisi taipua tämän kerran ja mennä Joelin perään, ja vaikka pyytää anteeksi. Vaikka eihän hänellä omasta mielestään ollut mitään anteeksi pyydettävää, mutta hän oli jo tottunut toisen läheisyyteen eikä halunnut menettää tätä niin helposti.

Claren mietteet keskeytyivät kun ovikello soi. "Onkohan se Joel? Se saa kyllä selittää ensin!" Clare tunsi riidanhalunsa nousevan taas kun Joel ei enää ollutkaan niin kaukana.

"Moi." Joel sanoi ja samantien halasi Clarea.

"No, haluatko sinä puhua ensin?" Clare kysyi.

Joel köhi kurkkuaan ja aloitti. "Pidän sinusta paljon, niin ehkä sillä ei ole väliä. Mutta... On se nyt vähän noloa että voit sitten vertailla", Joel näytti vaivaantuneelta. "Tiedätkö, olisin halunnut että... tai siis kun minä en...", hän takelteli.

Clare päätti auttaa hieman. "Tarkoitatko ehkä, että minä olisin sinun... ensimmäinen?" hän kysyi punastuneena. Joel nyökkäsi tuskin huomattavasti ja tuijotti kiinnostuneen näköisenä portaikkoa. Kumpikaan ei enää puhunut, sillä ei ollut tarvetta puida asiaa sen enempää.

Hetken kuluttua he uskalsivat taas katsoa toisiaan silmiin ja silloin he tunsivat vastustamatonta vetoa toisiaan kohtaan ja suutelivat toisiaan.



He päätyivät yläkertaan Claren huoneeseen. Tällä kertaa Clare ei antanut Joelille aikaa mahdollisiin vastalauseisiin, vaan suuteli tätä vaativasti ja kiskoi samalla miehen vaatteita pois.

Clare kietoi heidän sormensa yhteen ja mies veti häntä vyötäröltä lähemmäs itseään.

Kohta huoneessa kuului ainoastaan kiihkeitä ja epätasaisia hengenvetoja.



Myöhemmin he päätyivät hoitamaan puutarhaa kun Thor vihjaili, että he voisivat tehdä välillä jotain hyödyllistäkin. Puutarhalle oli kyllä jo aikakin tehdä jotain.

"Joel on kyllä ihana", Clare myhäili itsekseen.. "Hän kysyi monta kertaa siitä ehkäisystäkin..." Clare räpäytti silmiään äkillisen ajatuksen iskostuessa hänen tajuntaansa. Kylmä hiki kihosi hänen otsalleen. Oliko hän käyttänyt ehkäisyä jo silloin kun hän oli ollut Pietarin kanssa? Milloin hän olikaan aloittanut pillereiden käytön?

Parempi ettei hän sanoisi Joelille mitään, vaan pitäisi tämän omana tietonaan. Joel vain pahoittaisi mielensä taas, parempi oli että vain yksi murehtisi. Hän selvittäisi asian ja kertoisi sitten Joelille jos jotain kamalaa ilmenisi.

"Olen pahoillani edellisestä." Joel mutisi samalla kun kitki rikkaruohoja.
"Mitä, mistä?" Clare ei ymmärtänyt mistä mies puhui.
"Siis siitä kun me... no siitä! Minun ei olisi pitänyt sortua rakastelemaan kanssasi, minulla oli vastuu!"



"Oo, nyt sillä ei ole enää merkitystä että se oli yhteinen päätös?!" Clare sanoi ja katseli kaikkialle muualle.
"Mutta minulla on vastuu!"
"Sanoit sen jo."



"Mietis nyt vähän, tämä asia on meidän kahden välinen, et sä nyt ole tehnyt mitään väärin!" Clare sanoi tiukasti. "Mut mulla on sulle hyviä uutisia. Kuukauden päästä mulla on syntymäpäivä, joten eiköhän me sen aikaa voida odottaa jos se on sulle noin tärkeätä."



Kun Joel ei huomannut, tyttö lähetti ylöspäin vihaisen katseen. "Aargh! Taas tämä juttu!" Clare ärisi mielessään taivaalle. "Kunpa olisin jo täysi-ikäinen."



Kuukausi kului tuskastuttavan hitaasti. "Nyt olen aikuinen, muidenkin silmissä." Clare ajatteli syntymäpäivänään. Omissa silmissään hän oli jo jonkin aikaa ollut riittävän aikuinen. Nyt kaikkien olisi oltava hänen kanssaan samaa mieltä.

"Mitähän Joel ajattelee nyt? Enää minkään ei pitäisi estää meitä..." Hän soitti Joelille ja pyysi tätä käymään aamulla.



"Muistatko mikä päivä oli eilen? Minun täysi-ikäisyyspäiväni!" Clare hehkutti tervehtiessään poikaystäväänsä suudelmalla.

"Toin muuten lahjankin", Joel sanoi hymyillen ja ojensi pientä vaaleanpunaiseen kääreeseen pakattua pakettia. Clare virnisti ja avasi kääreet nopeasti. Sisältä paljastui ihanat valkokultaiset korvakorut tummassa korurasiassa.

"Oih! Tosi södet!"

"Anteeksi etten päässyt eilen tänne, mutta kun tuli se äidin sairaus..."

"Juu, ymmärsin kyllä."



Myöhemmin he päätyivät suudelmien ja halauksien saattelemana makuuhuoneeseen.

"Etpäs pääse pois tästä", nainen kiusoitteli ja suuteli Joelin kaulaa.

Joel otti tämän haasteena ja kiepautti heidät ensin kyljelleen ja siitä niin että hän oli päällimmäisenä. Tai ainakin se oli hänen tarkoituksensa. Jotenkin he päätyivät lattialle.



"Clare, minä rakastan sinua."

"Tiedän." Clare virnisti.

Joel nousi seisomaan ja ojensi kätensä naiselle. "Nouse ylös, haluan tehdä tämän kunnolla." Clare tarttui käteen hieman yllättyneenä ja hämillään siitä mitä nyt tapahtuisi.



"Clare, tuletko vaimokseni?"

Clare katsoi Joelia yllättyneenä kuulemastaan. Joel kosi häntä, hän siis halusi viettää Claren kanssa loppuikänsä... Clarea huimasi. Hän oli myös suunnattoman iloinen, ja kiljaisi "kyllä" vastaukseksi.



Pian vietettiin häitä. Clare ja Joel olivat aivan tunnelmissa, eivätkä saaneet katseitaan toisistaan irti.



Hääpari vaihtoi sormuksia ruusun terälehtien leijaillessa heidän ympärillään.

"Cloud! Pois sieltä!" Kyo torui koiraa niin kovalla äänellä kuin uskalsi herkässä tilaisuudessa.

"C-l-o-u-d!" Thor yhtyi mukaan, muttei hänkään kehdannut nousta ylös. Toivon mukaan hääparilta jäisi huomaamatta koko häiriötekijä jos asiasta ei nostaisi sen isompaa mekkalaa.



Clarella oli etukäteen mielessään monta visiota siitä minkälaisen suudelman he vaihtaisivat tilaisuudessa. Ehkä se olisi tavallinen, hieman liian pitkään kestävä suudelma. Tai sitten Joel taivuttaisi häntä hieman taaksepäin ja he suutelisivat tulisesti, välittämättä yleisöstä.

Kuitenkin tilaisuuden herkistäminä molemmista tuntui kuin tämä olisi heidän ensisuudelmansa, ja väkijoukkokin alkoi ujostuttamaan. Niin siitä tulikin sitten jotenkin ujo suukko, mitä nainen ei ollut kyllä odottanut.



Hääjuhliin oli palkattu baarimikko huolehtimaan siitä että mehupaukkuja riitti. Thor nojaili rennosti baaritiskiin samalla kun odotteli juomaa. Kun lasillinen ilmestyi hänen eteensä hän nappasi sen ja lähti taas muita juhlijoita kohden. Otettuaan pari askelta hän kuitenkin tajusi, että baarimikko oli näyttänyt jotenkin erilaiselta kuin muut ihmiset. Niiden hiusten takana piilossa oli jotain, ja hän palasi takaisin tutkimaan naista tarkemmin.



Kyllä, naisen iho tosiaan muistutti hieman hänen omaa ihoaan. Kasvoissa tosin oli jonkinlaisia vaaleita pisamia muistuttavia pisteitä, joita Thorilla ei ollut. Naisesta näki selvästi, että hän tunsi itsensä erilaiseksi ja yritti piilotella pörröisten hiusten takana. Thorin sydän suli.



"Moro! Mä otan vielä toisen." Thor aloitti pirteästi. Nainen ei sanonut mitään, aloitti vain sekoittelemaan juomaa.

Thor yritti keksiä jotain henkevää sanottavaa, mutta ajatukset eivät ottaneet muotoutuakseen. "Mikä sinun nimesi on, kaunis neiti?" Thor lopulta sanoi ja yritti tavoittaa baarimikon katsetta tuijottamalla tätä suoraan silmiin.

"Viola", nainen vastasi arastellen ja näytti punastuneen hieman. Thor ei tosin voinut olla varma, sillä Viola oli heilauttanut tukkansa paremmin kasvojensa eteen.



Thor kiersi tiskin toiselle puolelle. "No, Viola, lähtisitkö tanssimaan?"
"Se olisi ihanaa, mutta minun täytyy hoitaa juomia." Viola sanoi pahoitellen. "Voit kyllä jäädä juttelemaan, siis jos haluat", hän jatkoi nopeasti.

Thor jäi.



Joitain viikkoja myöhemmin Thor sai Violan, nykyisen tyttöystävänsä, suostuteltua tulemaan käymään kotonaan ja tutustumaan Clareen. Thor oli myös vihjannut, että Clare voisi leikata Violan hiukset jos tämä haluaisi, sillä Thor halusi tuoda naisen esiin suortuviensa takaa.

Viola tosin otti ehdotuksen hiustenleikkuusta vinkkinä että Thor ei pitänyt hänen tämän hetkisistä hiuksistaan, ja toisaalta hän ei ollutkaan käynyt kampaajalla pitkiin aikoihin. Ehkä pieni muutos voisi tehdä hyvää.

Thor esitteli naiset toisilleen ja sanoi sitten: "Violaa muuten kiinnostaisi uusi hiustyyli, voisitko sinä tehdä jotain asialle?"

"Jätä se vain minun huolekseni! Tule Viola, mennään tänne", Clare sanoi ja johdatteli naisen pois huoneesta.

Naiset tulivat heti hyvin toimeen keskenään ja juttelivat miehistä ja muusta samalla kun Clare muokkasi Violalle uutta hiustyyliä.



Hiustenleikkuun jälkeen Clare oli halunnut myös värjätä Violan hiukset, mitä Viola oli yrittänyt vastustella, muttei ollut voinut mitään Claren päällekäyvälle asenteelle. Lopuksi hänet oli meikattu ja kun hän oli katsonut peiliin hän ei ollut ollut tunnistaa itseään.

Muutos oli pelottava, mutta oikeastaan hän oli myös tyytyväinen. Hän oli huomannut, että hänellä oli aika kauniit silmät, jotka Clare oli syntisesti rajannut esiin. Nainen oli kehunut myös hänen huuliaan joista tämä oli kuulemma jopa kateellinen. Pitäisikö Thor hänestä nyt enemmän?



"Ohhoh, näytätpä erilaiselta. Mutta kauniilta." Thor ei viitsinyt sanoa että hiukset olivat vähän liian lyhyet hänen makuunsa. Itsepä hän oli tätä ehdottanut. Mutta oli huomattava parannus että Viola uskalsi tulla esiin suortuviensa takaa, ja siitä hän piti.

Ja sitten hän uppoutui katselemaan niitä kauniisti kaartuvia huulia jotka suorastaan kutsuivat kiihkeään suudelmaan.



Illemmalla Thor vei tyttöystävänsä kävelylle. Hänellä oli mielessään eräs tietty upea paikka. Heidän päästyään perille Thor sanoi hiljaisella äänellään: "Toin sinut tänne, sillä on yksi tärkeä juttu jonka halusin kertoa sinulle."

"Toivottavasti se ei ole mitään pahaa. Tämä paikkakin on niin kaunis."

"Arvelinkin että sinäkin pitäisit tästä paikasta. Täällä on niin rauhallista. Tulen tänne usein hengailemaan kun tuntuu siltä että kaipaan omaa rauhaa."

Hetken he olivat hiljaa ja vain kuuntelivat illan ääniä. Thor mietti miten sanoisi asiansa. Lopulta hän keksi.

Thor kertoi, että hän piti maalaamisesta. Jotkut hänen tauluistaan kertoivat urheasta pikku kirahvista. Yhdessä tauluista kirahvi oli surullinen koska se oli erilainen kuin muut kirahvit. Se oli valkoinen, kun taas muut olivat keltaisia ja pilkukkaita. Se tunsi olonsa aina hieman yksinäiseksi, vaikka se olisi ollut leikkimässä toisten kirahvien kanssa. Tarinan loputtua Viola katsoi häntä ymmärtäen.

"Muut eivät tainneet oikein ymmärtää sen taulun sisältöä, mutta sinä ehkä tajuaisit. Näytän sen sinulle joskus." Thor sanoi.



"Tuntuu niin hyvältä kun löysin jonkun sinun kaltaisesi. Pidän sinusta todella", Thor tunnusti.

"Minäkin pidän sinusta, Thor. Pidin heti ensi hetkestä lähtien..." Viola vastasi herkällä äänellään.



Häistä oli kulunut jo jonkin aikaa, ja Joelin ja Claren suhde jatkui kiihkeänä, sisältäen sekä hyviä hetkiä, että myös muutamia riitoja ja mykkäkouluja. He sopivat erimielisyytensä kuitenkin aina viimeistään ennen nukkumaanmenoa, sillä Joelin isoisä oli opettanut tälle, että ei saa antaa auringon laskea vihansa ylle.

Eräänä aamuna Clare heräsi tapansa mukaan ensimmäisenä ja nousi unisena kohtaamaan uuden aamun. He olivat päättäneet että lapset tulisivat sitten kun olisivat tullakseen, eivätkä käyttäneet enää ehkäisyä.

"Jotenkin huono olo..." Clare mietti kävellessään kohti wc:tä.



"Jotenkin todella huono olo..." hän pinkaisi juoksuun ja yritti samalla pitää vatsansa sisällön sisällään.

Raskaustesti varmisti asian, hän oli raskaana.



"Tuossa minun muotokuvani vasemmalla puolella on äitini kuva. Ja siitä seuraava on minun mummoni. Nyt tässä kokoelmassa on jo yhdeksän kuvaa, vau!" Clare esitteli.

"Haha, olet niin vakavan näköinen! Et ole lainkaan itsesi näköinen tuossa." Joel naureskeli.

"Mitä, minusta olen siinä niin ihanan kauniin vakava. Mutta eikö olekin jotenkin mahtavaa kun näkee sukupolvia taaksepäin, montakohan vuotta tuonkin kuvan maalaamisesta on?" Clare mietti ja osoitti erästä vanhaa ja jonkin verran rapistunutta muotokuvaa.

"Kulta, on muuten yksi asia mistä minun on pitänyt puhua nyt kun me saamme lapsen." Joel veti henkeä. "Lupasin isoisälleni että antaisin erään tietyn nimen ensimmäiselle lapselleni."

Clare nosti toista kulmaansa näyttäen hieman paheksuvalta. Joel jatkoi: "Lupasin sen hänelle juuri ennen kuin hän kuoli."

"Voi kulta, tehdään niin. Mikä se nimi on?"

"Hillo."



Claren päivät kuluivat rattoisasti äitiyslomalla, varsinkin viikonloppuisin kun he molemmat olivat kotona koko päivän ja saattoivat puuhailla mitä vain.

"Oletko muuten ihan varma siitä nimestä? Ehkä kuulit väärin?" Clare kysyi toiveikkaana.

"Olen kyllä melko varma, hän vieläpä näytti minulle lempihillojaan jääkaapista. Hänen järkensä oli jo alkanut pettää loppuvaiheessa... se oli kamala sairaus."



Molemmat odottivan jännittyneenä esikoisensa syntymää, vaikka sitten joutuisivatkin antamaan tälle oudon nimen.

"Onkohan se tyttö vai poika? Poika vai tyttö? Kukkuluuruu", mies puhui vuorotellen mahalle ja vaimolleen. Clare hymyili vastaukseksi.



Raskauden aikana Clare oli kehittänyt valtavan himon erilaisiin makeisiin herkkuihin. Jääkaappi tyhjeni nopeasti kaikesta makeasta kun hän pääsi sen lähelle, ja Joel täytti sitä samaa tahtia, sillä hän halusi hemmotella vaimoaan.

Joel vilkaisi kelloa, se oli viisi yli yhdeksän. Hän hieraisi silmiään ja katsoi sitten pikaisesti mikroaaltouunin kelloa.

"Mitä! Miten kello on jo yhdeksän, minähän heräsin puoli kahdeksalta."

"Aijaa, unohtuikohan se herätyskello siirtää. Tänään siirrettiin kelloja jos muistat." Clare vastasi uneliaasti.

"Voi ei, myöhästyin töistä. Moro kulta", hän sanoi noustessaan nopeasti ylös. Mennessään hän vielä suukotti vaimoaan poskelle.



Clare mutisi jotain epäselvää siitä että vihdoin hän pääsi nukkumaan, ja torkahti sitten lautaselleen.



Joitain viikkoja myöhemmin Clare tunsi synnytyksen olevan käsillä. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Joel vei hänet suorinta tietä sairaalaan.

Synnytys sujui mutkattomasti, ja pian tuoreet vanhemmat saivat kaksi poikavauvaa käsivarsilleen.



Pian sekä äiti että lapset pääsivät kotiin. Kotona alkoi taas tutuksi käynyt keskustelu lasten nimistä.

"Toiselle voimme varmaankin antaa jonkun tavallisemman nimen, vai?"

"Hmm, mutta olisi hyvä jos kaksosten nimet olisivat samankaltaisia. Ja pitää ajatella sitäkin, että... Hilloa saatetaan kiusata nimestä koulussa."

"He voisivat puolustaa toisiaan..."

"Ajatteletko samaa kuin minäkin?"

Yhteistuumin he nimesivät kaksoset Hilloksi ja Palloksi.



Aikaa kului. Tuoreet vanhemmat saivat toisinaan nauttia myös ylellisestä hiljaisuudesta ja nukkumisrauhasta, sillä Thor auttoi mielellään kaksosten hoidossa.

Välillä yritettiin myös laittaa seuraavaa kääröä alulle, sillä he toivoivat vielä kolmatta lasta. Ei kulunut kauaakaan kun Clare tuli jälleen raskaaksi.



"Mitä pikku palleroinen hubububuuuu... Eiiii älä. Voi ei."



Kaksoset tuntuivat pitävän siitä kun Thor lauloi lauluja, tai ainakin he olivat silloin hiljaa. "Viola, oi Viola, kaunis neitonen..." Thor hoilotti johonkin tuttuun sävelmään.



Kaksoset olivat kasvaneet hurjasti kuluneiden kuukausien aikana, ja taapersivat nyt silmät uteliasuudesta säihkyen ympäriinsä. Äiti ei aina tahtonut pysyä mukana pikkuisten vauhdissa suuren vatsansa kanssa, mutta yritti parhaansa kuitenkin.

Kyo, nykyinen Kyo-eno, keskittyi toimimaan musiikinopettajana. Molemmat pitivät soittamisesta ja varsinkin siitä kun joku aikuinen leikki heidän kanssaan, mutta kumpikaan ei olisi ikinä malttanut odottaa omaa vuoroaan.



Eräänä koti-iltana kun Thor soitti ja lauloi taas jotain lapsille, Claren synnytystuskat alkoivat.

Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin, ja he pääsivät nopeasti sairaalasta kotiin esittelemään uutta pienokaista.



"Se on tyttö!" Joel sanoi iloisesti.

"Se on tyttö!" Thor toisti hymyssä suin.

"Se on vauva!" Kyo huudahti älykkäästi. Muut katsoivat häntä pitkään.



Tällä kertaa Clare sai päättää nimen, ja tyttö nimettiin Rosetteksi.

"Hei pikkuinen isän kultamussukka pikku Rosette hanipuppeli", Joel höpötti Claren pidellessä lasta hellästi käsivarsillaan.



Kaiken vauvahulinan keskellä Joel halusi varastaa hieman yhteistä aikaa vain heille kahdelle. Thorin vakipaikka sopi siihen tarkoitukseen hyvin.



"Et sitten kaada meitä!" Clare nauroi.

"Mitä, minäkö?" Joel kysyi viattomasti. Hän leikki horjahtavansa vähän ja Clare päästi jonkun kiljaisuntapaisen äännähdyksen. Joel nauroi pirullisesti.

Hän suuteli naisen kaulaa ja kuiskasi sitten puoliksi piloillaan, puoliksi tosissaan: "Karataanko johonkin?"

"Joo!" Clare kikatti.

"Mennään vaikka siihen hotelliin, siihen siinä ravintolan vieressä."

"Lapsetkin pärjää Thorin ja Violan kanssa, Violakin nykyään käytännössä asuu meillä..."

"Mitä me vielä odotetaan..."

He lähtivät hurjasti kikattaen juoksemaan ja palasivat kotiin vasta aamuyön tunteina.

Erityiskiitos eräälle ystävälleni betaamisesta. Kiitos poikaystävälleni kaksosten nimien keksimisestä... (eihän siitä päässyt pois kun olin luvannut että hän saa keksiä ne:) Ja kiitos tietenkin kaikille rakkaille lukijoilleni! Risut ja ruusut tervetulleita!

Pisteitä kertyi 86,75/120 eli 72%. Legacy luokitukseni on siis "Legacy Lady".

Gabin legacylle ei ole tulossa jatkoa, mutta luultavasti aloitan uuden tarinan joskus. Voitte jättää vinkkiä hyvistä haasteista ->tänne<-!