Natsuki jäi viimein hyvin ansaitulle eläkkeelle. Nyt kun hänen ei tarvinnut enää huolehtia ylennyksistä eikä lapsien hankinnastakaan, hän remontoi hieman taloa. Ensin hän vaihtoi ruokailukalusteet miellyttämään enemmän omaa makuaan, ja sitten rakensi kokonaan uuden huoneen alakertaan. Siitä huoneesta hän teki lastenhuoneen kaksosille.
Kyon sänky oli vasemmalla, ja Claren oikealla puolella. Lapsille hankittiin myös joitain uusia leluja, eikä pidä unohtaa myöskään kukan muotoista lavuaaria. Se oli välttämättömyys, sillä enemmän kuin mitään muuta Natsuki pelkäsi bakteereita.
Pienokaiset ottivat uudet lelut heti käyttöönsä. Varsinkin teltan. Siitä tuli heidän oma salainen majansa.
Kaksosten syntymäpäiviä varten hankittiin runsaasti herkkuja, jotta ne eivät ainakaan loppuisi kesken. Lapset saivat valita mistä täytekakusta puhaltaisivat kynttilät sammuksiin. Kyo puhalsi alimman kakun kynttilät, se oli hänestä kaikkein hienoin.
Clare valitsi neliskanttisen ruusukoristeisen täytekakun. Häntä jännitti kauheasti, eikä hän sitten suostunutkaan puhaltamaan kynttilöitä. Natsuki ei tästä hermostunut, vaan ajatteli että kohta tyttö uskaltaa kasvaa, kunhan näkee ensin miten hauskaa veljelläkin oli.
Kyo oli jo valmis kasvamaan. Hänestä tuntui ihan hassulta.
Clare katsoi esimerkkiä veljestään ja rohkaisi itsensä. Hän puhalsi kynttilät ja pyysi sitten äitiä laskemaan hänet alas. Natsukia nauratti.
Päivä oli ollut pitkä, joten lapset menivät juhlista suoraan nukkumaan uuteen yhteiseen huoneeseensa.
"Hyvää yötä, Kyo." Clare toivotti veljelleen.
"Hyvää yötä," poika vastasi.
Clare sammutti muut valot paitsi pupuyövalon, ja kömpi sitten peiton alle.
Sisarukset tulivat hyvin toimeen, varsinkin kun enimmäkseen he molemmat leikkivät omia leikkejänsä, ja pysyivät poissa toistensa tieltä.
Kesäpäivät vietettiin usein pihalla, varsinkin kun sieltä löytyi ihanan lämmin uima-allas. Natsuki oli hankkinut sinne myös liukumäen lasten suureksi riemuksi. Joskus he leikkivät vesisokkoa, ja välillä he kilpailivat siitä kuka laskee liukumäkeä hienoimmalla tyylillä.
Illalla lasten täytyi tulla takaisin sisälle. Setsuna oli valmistanut marjapiirakan, joka maistui ihanalta. Pitkän uintituokion jälkeen olikin jo kamala nälkä. Samalla Setsuna kyseli miten päivä oli mennyt, ja oliko tullut riitoja.
Thor vietti kesänsä maalaten tauluja, sekä tietysti kesätöissä seikkailu-uralla. Maalaaminen rauhoitti mieltä. Aluksi hän oli ajatellut, että voisi maalauksillaan näyttää mitä kaikkia erikoisia eläimiä hän oli seikkailessaan nähnyt, mutta huomasi pian että kamera oli sittenkin kätevämpi.
Pihalla oli kasvatettu kurkkuja, joista saatiinkin maukas sato. Natsuki halusi heti kokeilla kauneusjuoman tekoa nyt kun oli kurkkujakin. Häntä oli hieman alkanut vaivaamaan rypyt ja muutenkin vanhentunut ulkonäkönsä.
Kauneusjuomalla ei tuntunut olevat kauheasti vaikutusta, johtui varmastikin siitä ettei sato ollut ollut aivan täydellinen. Natsukin olo kuitenkin parani, ja sehän oli tärkeintä.
Kun Thorin syntymäpäivät koittivat, hän ei saanut yhtä hienoja juhlia tai täytekakkuja kuin sisarensa, mutta hän oli silti iloinen. Vaatimattomana ihmisenä Thorille riitti, että perhe oli koolla. Hän oli niin kiltti luonteeltaan.
"Oho, oletpa sinä pitkä," Clare tokaisi aikuistuneelle Thorille.
"Kyllä sinäkin tuosta vielä kasvat, älä huoli. Ei kannata kiirehtiä," Thor sanoi.
Clare kuunteli tarkasti veljensä sanoja.
Syksy koitti, ja oli aika palata opiskelujen pariin. Kyo oli tunnollinen oppilas, hän teki aina läksynsä ja opiskeli ylimääräistäkin. Clare halusi myös olla hyvä koulussa, mutta toisaalta häntä laiskotti.
"Miksei vois olla niin, että ei tulis läksyä? Oltais vaikka koulussa pidempään, niin että kotona ei tarvitsisi tehdä mitään," hän valitti ääni tyynyn vaimentana. Kyo oli niin uppoutunut kirjaansa ettei kuullut, eikä häntä olisi kiinnostanutkaan sisarensa valittaminen. Clare huomasi ettei kukaan kuunnellut, ja tyytyi vain kääntämään kylkeä.
Äiti saapui paikalle, ja kannusti Clareakin opiskelemaan.
"Haehan kirjasi, minä voin kyllä auttaa jos tulee jokin vaikea tehtävä."
Kyo oli jo saanut läksynsä tehtyä, ja meni pelaamaan tietokoneella.
Natsuki innostui kannustamaan oikein megafonin kanssa. "Hyväää, hyvin menee! Jatka samaan malliin! Sinusta tulee vielä jotain suurta...!"
Muutkin innostuivat Natsukin kannustuksesta ja hakivat kirjat töissä vaadittujen taitojen opiskelua varten, ja tulivat sitten olohuoneeseen yhteiseen opiskelupiiriin.
"...phhh... hhhh... ngghhh..." Natsuki alkoi yhtäkkiä pihisemään. Hän ei saanut ääntäkään kurkustaan ja tunsi tukehtuvansa.
"Äiti? ÄITI? Mikä sinulla on?" Thor kysyi huolestuneena ja ryntäsi naisen luokse. "Kutsukaa äkkiä ambulanssi, hän ei saa henkeä!" Thor huusi. Setsuna riensi soittamaan apua, mutta Natsuki makasi jo elottomana maassa. Ambulanssin saapuessa mitään ei ollut enää tehtävissä.
"Eiiii! Äitiiii..." Clare kirkui. Kyyneleet virtasivat kaikkien kasvoilla. Viikatemies ei kuitenkaan heltynyt, vaan vei Natsukin hengen pois tästä maailmasta.
Thor halasi Clarea ja yritti lohduttaa. "Äiti meni taivaaseen enkeliksi. Hän katselee meitä sitten pilven reunalta."
Tämä kuultuaan Clare juoksi pihalle ja katsoi taivaalle silmät kyynelistä sumeina. Sitten hän alkoi huutamaan taivasta kohti. "Äiti, tule takaisin! En halua että sinusta tulee mikään tyhmä enkeli, haluan äidin..." Loppua kohden hänen äänensä särkyi ja hän lysähti polvilleen maahan itkemään. Vähän myöhemmin Thor nouti hänet sisälle.
Äidin kuolema lähensi sisaruksia, yhdessä oli helpompi kestää tämä kaikki. Thor ajatteli että pikkusisarukset olivat nyt hänen vastuullaan. Joka ilta he kolme tekivät jotain yhdessä, välillä pitivät hauskaa pelien parissa, toisinaan taas vierailivat äidin haudalla suremassa.
Natsuki vieraili toisinaan myös heidän luonaan, megafoni aina mukanaan. Pian hänen hautansa siirrettiin muualle kuten suvun muutkin haudat, ja hän lakkasi kummittelemasta.
Joitain päiviä myöhemmin Setsuna sai flunssan, luultavasti siltä yskivältä ja punanenäiseltä työtoveriltaan. Hän oli aivan kauhuissaan, sillä nyt hän joutuisi viettämään mahdollisesti elämänsä viimeiset päivät siinä takapihan pienessä kopperossa, eristyksissä kaikista rakkaistaan. Näin hän ei ollut todellakaan suunnitellut käyvän.
Hän päätti joustaa hieman periaatteistaan ja ottaa tilkkasen elämän eliksiiriä mukaansa, ihan vain siltä varalta että tuntisi viikatemiehen lähestyvän.
Jotain hyvääkin sattui niinä synkkinä aikoina. Poliisiauto kurvasi pihaan, ja autosta astunut lainvalvoja pyysi Thoria seuraamaan häntä autolle. Thorilla oli pieni yllätys lapsille.
Thor oli adoptoinut pienen koiranpennun. Sen nimi oli Suski, ja se oli melkoisen epäsiisti ja hassu pentu. Kaikki olivat aivan riemuissaan uudesta pennusta ja hellivät sitä ja leikkivät sen kanssa taukoamatta, kunnes pennun silmät alkoivat lupsahdella kiinni ja se meni nukkumaan.
Täysikasvuisena Suski ehkä tulee jatkamaan Cloudin (18. koirasukupolvi) kanssa sukua, jos nämä vain tulevat silloin toimeen keskenään.
Joitain viikkoja myöhemmin kasvun hetket olivat jälleen käsillä. Tällä kertaa Clare ehti ensimmäisenä, vaikkakin vain muutamaa hetkeä ennen veljeään. Hän esitti mielessään toivomuksen, sillä hän uskoi että jos toivoi jotain syntymäpäivänään, niin se toteutuisi. Hän toivoi että tulisi rikkaaksi.
Kyo ei toivonut mitään erikoista, sillä hän ei ollut edes kuullut koko jutusta. Thor oli taustalla kannustamassa molempia kasvamaan hyvin.
Clare varttui nuoreksi naiseksi, ja ihan hyvännäköiseksi sellaiseksi. Koulussa hän käänsi monien nuorukaisten katseet puoleensa kauniilla viattomalla hymyllään. Hän ei kyllä tuntenut olevansa erityisen viaton, mutta hänestä oli ihanaa että ihmiset ajattelivat hänestä niin.
Hänen kaksoisveljestään kasvoi myös komea nuorukainen. Kyo itse ei kiinnittänyt hirveästi huomiota ulkonäköönsä, varsinkin kun hänestä tuntui että kaikki toivo oli jo menetetty, sillä hänellä oli pisamia.
Clare kertoili mielellään koulupäivien tapahtumista Kyolle. "Tänään oli taas yks todella, siis todella tylsä historian tunti. No, mähän olen oppilaskunnassa, niin keksin että voisin sanoa opelle että meillä on oppilaskunnan kokous. Ja sehän tietty uskoi, ei se mua epäile. Niin mä sit lähdin sinne oppilaskunnan huoneeseen ja join sit kahvia."
Kommentoikaa vaan.
Kommentit