Kaikki taidot plakkarissa! Ja kyllä, hän on Cain, vaikka porkkanahiukset ovatkin mietintämyssyn alla piilossa.



Viimein Setsuna teki sen mitä oli suunnitellut jo pidemmän aikaa ja odottanut sopivaa tilaisuutta. Hän pyysi Björn Seurasta muuttamaan luokseen. Oi sitä lemmen huumaa, kun Seuranen toi taloon 19 000 simoleonia...



Seurasella taisi olla jotain taka-ajatuksia kun muutti taloon, sillä heti illalla kun Setsuna oli mennyt nukkumaan, hän meni röyhkeästi flirttailemaan Cainille, Setsunan veljelle.



Seuranen luuli että oli huoneessa kahden Cainin kanssa, ja uppoutui täysin uuteen ihastukseensa. Häneltä jäi huomaamatta raivosta kihisevä Setsuna, joka oli tullut hakemaan vettä, mutta saikin todistaa Seurasen petollisuutta. Seurasen mielestä tämä oli ehkä pikkujuttu, mutta Setsunan mielestä nämä kaksi vaikuttivat aivan liian läheisiltä.



"En hyväksy tällaista menoa!" Setsuna karjui Seuraselle samalla kun iski bitchslapillä tätä kasvoihin. "Oli virhe pyytää sinua muuttamaan luokseni," hän jatkoi matalalla äänellä.



Sitten Setsuna harppoi ulos viilentämään tunteitaan. Päästyään näkymättömiin hän painoi päänsä käsiinsä ja päästi muutaman katkeran kyyneleen. "En kyllä anna heille anteeksi, en varmasti. No ehkä sitten kun Seuranen on pyytänyt anteeksi 100 kertaa..." hän mutisi samalla kun kitki rikkaruohoja.



Seuranen lähti talosta yhtä nopeasti kuin oli sinne tullutkin. Cain oli aivan ihastunut mieheen, ja seurasi häntä uuteen asuntoon, jossa he voisivat aloittaa yhdessä uuden sivun elämässään. Mukanaan he veivät Roopen, Markuksen, Christopherin, sekä Tulppaani-koiran >XD



Puolet talosta tyhjeni kertaheitolla.



Vain nämä kolme, Setsuna, Natsuki ja Thor jäivät taloon. Setsuna ja Natsuki ovat siis sisaruksia, ja Thor on Natsukin esikoinen.



Tietysti myös Karhu jäi taloon jatkamaan kunniakasta sukulinjaansa.



Kaikki tämä lyhyen ajan sisällä koettu rakkaus ja ilo, joita seurasivat vain pettymys ja katkeruus, saivat Setsunan tuntemaan itsensä vuosia vanhemmaksi.



Edelleenkin hän pyöritteli tapahtumia mielessään, mietti mitä olisi voinut tehdä toisin, ja olisiko voinut antaa anteeksi ennen kuin oli liian myöhäistä. Toisaalta hän lohdutti itseään sillä, ettei ollut ehtinyt sitoutua toiseen tiukemmin, kun tämän luonteeseen näytti kuuluvan nopea kyllästyminen vakavaan suhteeseen.



Natsukia ei huolettanut oma suhteensa Amaranttiin, sillä hän tiesi että simijumalat olisivat armollisia heidän suhteensa kanssa.
"Let's make babies!" Natsuki heläytti Amarantille heti kun tämä saapui vierailulle.



Auto oli heidän suosikkipelehtimispaikkansa, osittain siksi että se oli niin jännittävä paikka lempiä, osittain siksi että se oli kaukana Natsukin mustasukkaisista perheenjäsenistä. Thor ei ollut vieläkään päässyt yli siitä että Natsuki ei ollut yhdessä hänen isänsä kanssa.



Ja niin he yrittivät jälleen lasta, toivottavasti tyttölasta tällä kertaa.



Natsuki oli edelleen vakaasti sitä mieltä, että kaksosissa oli tuplaten mahdollisuuksia tyttölapseen. Juustokakusta hiljalleen nouseva savu tosin kieli siitä, että tällä kertaa herkku oli unohtunut hiukan liian kauaksi aikaa uuniin. Mahtaisiko kärvähtänyt juustokakku toimia?



Siitä urhea Natsukimme päätti ottaa selvän! Ainakin se oli pahaa.
"Hyi minkä makuista! Jäi kurkkuun kiinni," hän sanoi ja yski.



Thorin toive päästä seikkailemaan ympäri maailmaa oli hänen yllätyksekseen toteutumassa. Hän oli jättänyt kesätyöhakemuksia roppakaupalla ruokakauppoihin, pikaruokaloihin sekä siivouspalveluihin, ja yhden myös seikkailutoimistoon, jonne hän ei kylläkään vakavissaan uskonut pääsevänsä. Viikon kuluttua hänelle soitettiin seikkailutoimistosta, ja häneltä kysyttiin voisiko hän aloittaa työt heti, koulun ohessa. Innoissaan tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta Thor oli valmis karsimaan vapaa-ajastaan, ja aloitti uransa!

Ennen ensimmäistä oikeaa työpäiväänsä hän huvitti itseään mielikuvitusseikkailuilla. Mutta tietenkin piilossa muun perheen katseilta, hän ei kestäisi sitä jos muut nauraisivat hänen touhuilleen.



Raskaus oli, jälleen, hyvällä mallilla. Mielessään nainen toivoi tämän jäävän viimeiseksi raskaudekseen, hän alkoi tuntea itsensä jo kovin vanhaksi, eikä halunnut turvautua siihen epäilyttävään eliksiiriin, josta suvussa kulki tarinoita. Siihen jäi kuuleman mukaan nopeasti koukkuun, ja ennen kuin huomasikaan niin omat lapset olivat jo kuolleet vanhuuteen... Natsukista ajatus tuntui liian tuskalliselta ajatellakaan.



Pian koitti synnytyksen aika, Natsuki oli jo melkein unohtanut kuinka ihanalta tuntui pitää ensi kerran pientä kääröä sylissään. Tutun käytännön mukaan nainen ojensi ensimmäisen vauvelin pois sylistään, sillä vielä toinen oli matkalla maailmaan.



Kaksi pientä kääröä, toinen oli tyttö, toinen poika. Thorilla oli sylissään 9. sukupolven perijätär, Clare. Natsuki piti sylissään poikalasta, joka sai nimen Kyo.



Seuraavana päivänä kun oltiin vielä aivan juhlatunnelmissa perijättären johdosta, Karhulle esiteltiin tämän tuleva kumppani, Roosa. Ehkä niillekin tulisi pian jälkikasvua.



Tunnettu tosiasiahan on, että lapset kasvavat nopeasti. Claren ja Kyon syntymäpäiväjuhlat koittivat!



Molemmille pienokaisille oli omat kakut ja kynttilät, jotta ei oltaisi epäreiluja ja suosittaisi vain tyttöä, vaikka suvun vanhat säännöt sallivatkin ainoastaan naispuolisen perijättären.



Tässä pieni Kyo-taapero!



Ja tässä pinkkitukkainen Clare.



Iltaisin piltit jäivät usein Thorin vastuulle, sillä Natsuki halusi mennä töihin hankkimaan vielä muutaman ylennyksen ennen eläkkeelle jäämistä.

Niinpä Clare oppi tarpeelliset taaperotaidot enimmäkseen veljensä Thorin avulla. Clare oli kyllä ihan varma että osasi käydä potalla yksinkin, mutta ajatteli että veli pahoittaisi mielensä jos hänelle jättäisi kertomatta kun piti päästä potalle. Ja niinpä Thorista tuntui siltä että Clare oppi todella hitaasti potalle.



Kyotakaan ei unohdettu, vaikka aamukin sarasti jo. Thor oli hoitanut sisaruksiaan koko yön nukkumatta silmäntäyttäkään, joten koulu jäi sillä kertaa välistä.



Clare piti kylpemisestä, varsinkin siinä alakerran vihreässä ammeessa. Siitä hän ei kyllä pitänyt, kun kylvyn jälkeen äiti aina kampasi hänen tukkansa. Ihan hyvähän se oli takkuisenakin.



Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, mutta sisällä kodin lämpimässä Karhu ja Roosa saivat kolme pentua. Niille päätettiin antaa nimet niiden esivanhempien mukaan. Tässä olivat Cloud ja Willow.



Ja kolmantena Fluffy, joka piti häntänsä jahtaamisesta.

Kuten ennenkin, pyydän teitä kommentoimaan ^.^